Mietitte varmaan, että miten oon voinut. No ihan hyvin. En oo edes paljoa itkenyt, vaikka haluaisin. Se on jotenkin vapauttavaa. Jos oon halunnut itkee, oon käynyt juoksemassa mun Tallinnan takapihalla olevaa rantaa ja kuunnellut Pyhimyksen Nyt-kappaletta. Toimii! Mutta perjantaina kotiuduin Nokialle niin ei oo enää pitkä rantaviiva lähellä. Lauantaina on hautajaiset, ne mua kyllä vähän pelottaa, koska moni on sanonut, että se sureminen alkaa vasta hautajaisista kun se totuus iskee vasten kasvoja. Oon kyllä saanut rakkautta niin paljon, että kyllä mä pärjään. Ei mulla oo muuta vaihtoehtoa.
Olin viikonloppuna Lahdessa ja Riihimäellä viettämässä ihanaa aikaa! Lahdessa tosin lensin baarista pihalle ensimmäistä kertaa elämässä, kun oli vähän Jersey Shore tyyppistä tilannetta. :D Hyvä Susba! Tulin maanantaina kotiin ja oon siivonnut paikkoja. Kävin läpi äidin vaatekaapit ja otin talteen kirpparille sopivat vaatteet. Meillä on juhannuksen jälkeen kirpparipöytä kolme viikkoo Radiokirppiksellä. Sitä kamaa vaan on ja on! Eilen ja tänään yöllä mä siivosin pikkuvessan kaikista äidin nyt turhista purkeista ja purnukoista. Jotenkin tuntuu haikeelta, mutta mitäpä niillä enää tekee, kun kukaan ei tuu käyttään..
Istun muuten nyt junassa Helsinkiin. Sain unta vasta kahden jälkeen ja herätys oli neljältä. Kaveri pakotti mut tuleen sen kanssa 8.30 lautalla Tallinnaan, että voidaan yhdessä kerrata kokeeseen. Kiinnostaa kun kilo paskaa (anteeks) mennä tekeen Communication and Presentation Skills -kurssin koe, en ollu kun ehkä kolmella tunnilla. It was total shit. Mutta tokavika koe ja maanantaisen matikan kokeen jälkeen meizzi on vapaa koulujutuista! Sain myös kuulla, että saan Kanadassa käytyä 48 opintopisteen verran kursseja. Normaalisti siis Tallinnassa kävisin ~60. Eli mun opinnot ei vaihdon takia lykkäänny kun puolella vuodella! Aion kyllä ehkä vaihdon jälkeen vaihtaa Helsingin Ebsiin, koska toi Talsu ei hirveesti napostele. Mitääs mitäääs muuta? Tässä odottelen kärsimättömänä espanjan, enkun ja computer kurssien numeroita. Toivottavasti tulis tällä viikolla jo.
Veera, the pikkusisko I never had. Saa mut tunteen itteni teiniks taas! En kyllä tiiä, että onko se hirveen hyvä asia tällä aikuistumisen kynnyksellä..
Jeesh. All in all. Kiitos kaikille jotka toivotteli voimia. Kyllä tää tästä. Muistot kantaa.
"How do I live without the ones I love?
Time still turns the pages of the book it's burned
Place and time always on my mind
And the light you left remains but it's so hard to stay
When I have so much to say and you're so far away"
<3 Oot ihan hurjan reipas ja vahva kaikesta huolimatta, respect!
VastaaPoistaMun sydän pakahtuu sun vahvuudesta! Koita jaksaa <3
VastaaPoista<3 !! Sä oot kyllä ihailtava nainen! Oot vahva ja määrätietoinen, mutta muista, sulla on oikeus surra ja surra just sillä tavalla kun susta oikeelta tuntuu. Voimia, oot ajatuksissa vaikka en sua edes tunne, oon vaan seurannut sun elämää instagramin kautta.
VastaaPoistaKoskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen..
<3 I love you guys
VastaaPoistaIt's always the things you don't do that you regret.. Time and time again.
VastaaPoistaGo out there and do what you love!