Vakavempaa asiaa

Moikkismoro! Tääl kurkku käheenä ollaan hengissä. Jees. Tää oli nyt kolmas viikonloppu selvinpäin (siis kuulostaa varmaan teidän korviin tosi leimiltä, mut tääl se on aika kova juttu kun ottaa huomioon, että yksinään tälläkin viikolla oli kolmet bileet joista menin kuitenkin kahteen) ja siis kun bilettää selvänä, näkee aika paljon enemmän. Ja se on pelottavaa. Eilinen avas kyllä mun silmäni viimestään ja saan olla kiitollinen siitä, että mä oon niin onnekas ja mä olen tässä. 

Siis jos alotetaan siitä, että Tallinnassa on niin halpaa dokata. Ja ei siinä mitää, mut ku shotit on halvimpii. Labor-baarissakin yks drinkki makso 8€ ja sit 10 shottii 10-12€. Elikkä sä oot aika pian ihan viitun sekasin jos vedät niitä shotteja ihan urakalla. Ja niitähän vedetään. Suomessa sää venaat eka vartin, että saat sen juoman ja se maksaa niin paljon, että sä otat vaan sen yhden ja sit sä et enää jaksa tunkee sinne baaritiskille. Sulle tulee laskut, alkaa väsyttään ja lähet himaan. Toki siis tää ei oo aina se keissi, mut mulla esim tosi monesti. Suomessa (ja Tampereel) yleensä vedetään illassa se yks tai kaks salmarii ja muuten perryy jos joku jaksaa sinne baaritiskille mennä kilpaileen sen baarimikon huomiosta.

Noniin, back to the topic. Siis mä kun oon lähteny ulos, mä oon aina lähteny baarista siinä kunnossa, että hädin tuskin muistan tulleeni kotiin. Siis sieltä täältä pienii muistikuvii ku kävelen taksille ja avaan himan ovee. Siis ei mitää hajuu et onks joku puhunu mulle tyyliin matkalla. Ja sit ku oon viel niin sinisilmänen, humalassa tai ilman. Humalassa enemmän. Uskon ihmisten hyvyyteen lähtökohtasesti, en usko niiden olevan pahoja. Oon vähän naiivi. Siis oikeesti mun kaverit on muutaman kerran jättäny mut yksin baariin ku en oo halunnu viel lähtee ku ne on lähtenyt. THANK GOD oikeesti et oon päässy turvallisesti himaan. Ja hyi niille ku on jättäny mut jonkun tuntemattomien seuraan. Eilen mun kaveri veti turhan monta shottii ja sit oikeesti flippas vähän. Ja näin miten haavoittuvainen ja hyväkskäytettävissä se tyttö oli. Onneks me ei hävitetty sitä missään vaiheessa. Ois tullu pelko pikkasen puseroon. Se meni vaan jutteleen kaikille ja säntäili sinne tänne. Jos se ois oikeesti kadonnu ja puhunu väärille ihmisille.. Ja mä näin niin monta narkkaria sillä reissulla, meitäkin yritettiin ohjaa johonkin nappibaariin ja sit tää mun kaveri jonnekin sellaseen menikin. Mut sit kaks muuta kaverii kävi äkkii hakemas sen pois sieltä. Joskus puol seittemält aamulla vein sen kamun sit taksilla kotiin ja sillon vasta pääsin ite himaan. Tärisin vaa kylmyydestä kolmen peiton alla kun olin pari tuntii juossu ympäri vanhaa kaupunkia.

En nyt osaa sanoo järkevästi tätä mun asiaa, mutta itse en aio enää täällä juoda, koska I don't wanna be that girl ever again. Täällä on niin vaarallista oikeasti juoda kun se menee niin helposti överiks. Ja kun mä en kai vaikuta niin känniseltä mitä oon, niin mun kaverit saattaa luulla et oon ihan ok. Mutta se ei oo totta ja ihan oikeesti mä en halua tulla raiskatuks tai pahoinpidellyks. Joten pliis varokaa kun tuutte Tallinnaan ryyppään. Ei tarvii vetää kymmentä shottii peräkkäin vaikka onkin halpaa. Ja missä ikinä biletättekään siellä Suomen maalla, ÄLKÄÄ JÄTTÄKÖ KAVEREITANNE YKSIN!! 

Mutta siis joo alkuilta oli loistava. Käytiin parin tunnin limusiiniajelulla! Oli kyl helmi kokemus. Ja vaan 16€/2h/nokka. Mut sit hullumajassa kun oltiin, mun toinen humalassa ollu kaveri huus mulle vähän ilman syytä ja aloin vaan itkeen väsymyksestä ja ärsytyksestä. Mun sydän särkyy kun mä yritän auttaa ja olla hyvä ystävä ja sitten tulee lokinpaskaa niskaan. :( Mutta siis ihan oikeesti sen jälkeen mun kaverit (ja tuntematon virolainen tyttö) puhu musta niin kauniisti, että huhhuh herkistyttää vieläkin. Oon niin kiitollinen.

Me oltiin vahingossa laitettu Julian kaa samat kellot, punaset ruutupaidat ja korkeevyötäröiset mustat hameet päälle Katariinan glögijuhlille eilen! Aika telepaattista..