terkkui susbalta

Päätettiin äitin kanssa lähtee Ruisrockin sunnuntaille, mä kattoon Teflon Brotherseja ja Macklemoree ja äiti Ismo Alankoo. Päivä alko aikasin, ja Ruisrock alkoi Tefloneilla. Heikki Kuula on ihan huippu, ja toi kokoonpano muutenkin. Siellä oli aika vähän porukkaa, kun ne aloitti, mutta sai kyllä hyvin yleisön mukaan. Lopussa siellä olikin sitten tanssimassa kunnon jengi. Katoin tänään aamulla YleX:n koostetta telkkarista ja wohoo siellä meikä heilutteli käsiä ilmassa. My 2 seconds of fame.

Päivä menikin vaan odotellessa sitä Macklemoree ja Ryan Lewisiä. Otin vähän aurinkoo, latailin puhelinta ja tutustuin siinä samalla ihmisiin. Macklemore esiinty 20.45. Menin J.Karjalaisen aikana jo vaivihkaa hivuttautuun yleisöön kohti eturiviä. En osaa olla röyhkee, ja jäinkin siihen johonkin puoliväliin, että J.Karjalaisen huumassa olleet mammat sai nauttia keikasta rauhassa. Mutta sitten ku se lopetti, helvetti repes. Ihmiset rupes mun takaa työntään niin paljon, ja porukka meinas tukehtua siellä. Mun ei tarvinnu tunkee ollenkaan, pääsin melkein eturiviin ihan automaattisesti. Siellä väkijoukon keskellä oli oikeasti niin kamalaa. Joku poika löi mua kyynärpäällä kun yritti päästä eteenpäin, ja siinä mä sitten olin käsivarsi hengitysteiden edessä. Onneks pääsin rimpuiltua siitä pois. Maa pöllys ja hengitin jatkuvasti pölyä. Toivoin kokoajan että se keikka jo alkais, että porukka ehkä tyytyis niihin paikkoihin millä ne oli.

Sitten Ryan Lewis astui esiin dj-pöytänsä taakse. Se tunne oli niin ihana ja vielä kuin herra räppäri tuli lavalle ja Ten Thousand Hours alkoi soimaan. Benin energia oli niin huikee ja se oli ihan mukana fiiliksissä. Niin suuri ero RHCP:n keikkaan, kun Anthony oli ihan poissaoleva. Ihan huikee keikka. Macklemore crowd surffas muutaman kerran, ja kaks kertaa suoraan mun ylitse. Multa meinas jalat pettää alta, kun sain koskee siihen! Ja toisen kerran käsi osu just sen pyllyyn. Paras tunti mun elämästä. Ja ihan varmana paras muisto mikä mulla tulee tältä vuodelta olemaan. Mä olin niin onnellinen siinä hetkessä ja vielä kun olin ihan lavan edessä. Porukka vaan laulo kaikki kappaleet läpi. Ah. Mulla on hymy korvissa varmaan viikon. Ja äitilläkin oli kivaa Ismo Alangon keikalla. Mahtava päivä kertakaikkiaan!